Ensipainoksen kirjat kiinnostavat keräilijää, mutta ostajalle ne tuovat yhden ongelman: kirjan pitää todella olla ensipainos ja hinnan pitää vastata sen kuntoa. Moni nimiölehdelle painettu vuosiluku ei tarkoita sitä, mitä ostaja olettaa. Tästä artikkelista näet, miten ensipainos tunnistetaan, mikä sen arvon ratkaisee ja missä kohdissa ostajat tekevät kalleimmat virheensä.
Ohjeet sopivat sekä ensimmäistä keräilykirjaansa etsivälle että kuolinpesän kirjahyllyä läpi käyvälle. Kummankin kannattaa tietää, mitä etsii, ennen kuin maksaa satoja euroja tai lahjoittaa laatikollisen kirjoja kirpputorille.
Mikä tekee ensipainoksesta keräilykohteen
Kirjakeräilyssä ensipainos tarkoittaa teoksen ensimmäistä painoerää. Suomessa sanoilla on tarkka ero. Painos on samasta tekstistä otettu uusi painoerä, kun taas laitos tarkoittaa muokattua tai uudistettua versiota. Keräilijä etsii lähes aina ensimmäisen laitoksen ensimmäistä painosta.
Arvo syntyy kysynnän ja niukkuuden yhdistelmästä. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä julkaistiin alun perin vihkoina vuonna 1870, ja juuri tuo alkuperäinen vihkomuoto on keräilijöille aivan eri asia kuin myöhemmät kirjapainokset. Elias Lönnrotin vuoden 1835 Kalevala eli niin sanottu Vanha Kalevala kuuluu suomalaisen kirjakeräilyn huippuihin. Kansainvälisesti kysytyimpiä suomalaisia ovat Tove Janssonin varhaiset muumikirjat, etenkin ruotsinkieliset alkuperäispainokset 1940-luvulta.
Antiikkikauppa ei useimmiten ole kirjojen ensisijainen myyntipaikka. Harvinaiset kirjat liikkuvat antikvariaattien kautta, mutta yleiset antiikkiliikkeet ostavat kuolinpesiä kokonaisuuksina, joten myös niiden hyllyiltä löytyy yllättävän usein kiinnostavia ensipainoksia.
Näin tunnistat ensipainoksen kirjat askel askeleelta
Ammattilainen aloittaa nimiölehden kääntöpuolelta. Siihen on painettu kustantaja, painovuosi, painotalo ja usein painosmerkintä. Kotimaiset kustantajat, kuten WSOY, Otava ja Tammi, ovat merkinneet myöhemmät painokset yleensä tekstillä ”2. painos” tai ”3. painos”. Pelkästään se, ettei merkintää ole, ei vielä todista mitään, sillä käytäntö on vaihdellut kustantajittain ja vuosikymmenittäin.
Kokenut arvioija etenee yleensä tässä järjestyksessä:
1. Nimiölehden kääntöpuolen painosmerkinnät ja painovuosi verrataan teoksen tunnettuun ilmestymisvuoteen.
2. Tiedot tarkistetaan Kansalliskirjaston Fennica-tietokannasta tai Finna.fi-palvelusta, joista näkee painokset ja niiden vuodet.
3. Kirjan lopusta katsotaan painotalon merkintä, koska se paljastaa joskus myöhemmän painoerän.
4. Sidontaa, paperia ja kansipaperia verrataan varmasti tunnistettuun ensipainokseen.
5. Kirjan sisältä etsitään merkkejä näköispainoksesta, kuten modernia liimasidontaa tai liian valkoista paperia.
Erityisen tärkeä on neljäs kohta. Kustantaja on saattanut korjata painovirheen kesken ensimmäisen painoksen, jolloin samasta painoksesta on olemassa kaksi versiota. Kansainvälisessä kirjakaupassa näitä tunnusmerkkejä kutsutaan nimellä ”points”, ja tunnetuimmista teoksista on julkaistu bibliografioita, joihin ne on luetteloitu.
Kunto, kansipaperi ja signeeraus ratkaisevat hinnan
Kahden saman ensipainoksen hinta voi erota toisistaan kymmenkertaisesti. Suurin yksittäinen tekijä on usein kansipaperi. Sotien jälkeisissä kirjoissa kansipaperin puuttuminen voi pudottaa arvoa jopa 50-80 %, koska paperikannet revittiin ja heitettiin pois jo käytössä.
Kunnon lisäksi arvioija katsoo pilkkuuntumista eli ruskeita kosteustäpliä, selkämyksen haalistumista, irtoavia lehtiä ja kirjastomerkintöjä. Kirjaston leimat ja muovitus tekevät keräilyarvoisestakin ensipainoksesta lähinnä lukukappaleen. Pitkän ajan alleviivaukset kynällä vaikuttavat samoin.
Tekijän signeeraus nostaa hintaa, ja omistuskirjoitus tunnetulle henkilölle nostaa sitä vielä enemmän. Esimerkiksi Väinö Linnan signeeraama Tuntematon sotilas vuodelta 1954 kiinnostaa keräilijöitä aivan eri tavalla kuin signeeraamaton kappale. Allekirjoituksen aitous kannattaa kuitenkin varmistaa yhtä huolellisesti kuin taidegrafiikan signeeraus. Samat periaatteet, joita käytetään vanhojen grafiikanteosten tunnistuksessa, toimivat pitkälti myös kirjoissa.
Karkeat hintaluokat auttavat suhteuttamaan. Tavallinen 1900-luvun suomalainen ensipainos maksaa yleensä 5-30 €. Keräilyarvoiset modernit klassikot hyvässä kunnossa ja kansipapereineen maksavat 50-500 €. Harvinaisuudet, kuten 1800-luvun merkkiteokset tai Janssonin varhaiset painokset, nousevat tuhansiin euroihin. Arvoon vaikuttavat tekijät käydään tarkemmin läpi artikkelissa antiikin hinnoitteluperusteista.
Myytti: ensipainos on aina arvokas
Yleisin väärinkäsitys on, että jokainen ensipainos on rahan arvoinen. Suurin osa ei ole. 1950-1990-lukujen suomalaiset menestysromaanit painettiin usein kymmenien tuhansien kappaleiden ensipainoksina, joten niitä on edelleen tarjolla runsaasti. Kirpputoreilla tällaisen kirjan hinta on usein 2-10 €, ja se on myös sen oikea markkinahinta.
Ikä ei sekään yksin tee kirjasta arvokasta. Ostaja maksaa usein liikaa 1800-luvun hartauskirjasta tai virsikirjasta pelkän vuosiluvun vuoksi, vaikka niitä painettiin suuria määriä ja niitä säilyi lähes joka talossa. Poikkeuksia ovat paikallishistoriallisesti harvinaiset painotuotteet ja kauniit, alkuperäiset nahkasidokset. Niissä arvo syntyy usein sidonnasta eikä tekstistä.
Yleisimmät virheet ensipainosta ostettaessa
Kirjakerhopainos sekoitetaan ensipainokseen. Suuren Suomalaisen Kirjakerhon painokset ilmestyivät usein samana vuonna kuin kustantajan ensipainos, ja ne näyttävät päältä samankaltaisilta. Keräilyarvo on kuitenkin lähes olematon. Kirjakerhon nimi löytyy yleensä nimiölehdeltä tai sen kääntöpuolelta.
Näköispainos ostetaan alkuperäisenä. Kalevalasta, Seitsemästä veljeksestä ja monista muista klassikoista on julkaistu laadukkaita näköispainoksia, jotka toistavat alkuperäisen nimiölehden vuosilukuineen. Näköispainos on paljastunut usein siitä, että kirjan loppuun on merkitty uusi painovuosi, paperi on modernia tai sidonta on liimattu.
Kirjan osat ovat eri kappaleista. Ensipainoksen kirja voi olla puettu myöhemmän painoksen kansipaperiin tai kansipaperin värikopioon. Arvokkaissa kohteissa kansipaperin painojälkeä kannattaa tarkastella suurennuslasilla, sillä rasteripisteet paljastavat digitaalisen tulosteen nopeasti.
Mistä ensipainoksia kannattaa ostaa ja miten arvo selvitetään
Suomen Antikvariaattiyhdistykseen kuuluvat antikvariaatit noudattavat kansainvälisen ILAB-järjestön eettisiä sääntöjä, joten ne kertovat kirjan kunnon ja painostiedot luotettavasti. Hagelstam aloitti alun perin antikvariaattina, ja sen huutokaupoissa on edelleen tarjolla harvinaisia kirjoja. Tori.fi ja verkkohuutokaupat ovat hyviä paikkoja edullisiin löytöihin, mutta ostaja kantaa niissä tunnistamisen riskin itse.
Kuolinpesän kirjaston kohdalla kannattaa valita ensin ammattilaisen arvio ja jättää pakkaaminen vasta sen jälkeen. Suuressa kokoelmassa arvo keskittyy tavallisesti 5-20 kirjaan, ja loput myydään metrihintaan. Perintöverotuksessa kirjat ilmoitetaan käyvän arvon mukaan, joten kirjallinen arvio auttaa myös silloin. Käytännön kulku on kuvattu artikkelissa antiikin arvioinnista asiantuntijalta.
UKK
Miten tiedän, onko kirjani ensipainos?
Tarkista nimiölehden kääntöpuolelta painosmerkintä ja painovuosi. Vertaa niitä teoksen ilmestymisvuoteen Kansalliskirjaston Fennica-tietokannassa. Jos merkintää ei ole, vertaa kirjaa varmasti tunnistettuun ensipainokseen tai kysy antikvariaatista.
Kannattaako vanha ensipainos korjauttaa?
Irronneen selkämyksen tai lehden korjaus kirjansitojalla voi olla perusteltu, jos kirjaa luetaan. Keräilykappaleessa uusi sidonta tai kansipaperin paikkaus voi kuitenkin laskea arvoa. Kysy siksi ensin arvio ja tee korjauspäätös vasta sen jälkeen.
Paljonko signeeraus nostaa ensipainoksen arvoa?
Tämä riippuu tekijästä. Kirjailijoilta, jotka signeerasivat paljon, signeeraus nostaa hintaa maltillisesti. Harvoin signeeranneilta tai kuolleilta klassikkokirjailijoilta se voi moninkertaistaa hinnan. Allekirjoituksen aitous pitää kuitenkin voida perustella.
Yhteenveto ostajalle
Ensipainoksen arvon ratkaisevat neljä asiaa: oikea painos, kunto, kansipaperi ja kysyntä. Aloita aina nimiölehden kääntöpuolelta ja tarkista tiedot Fennicasta. Tunnista kirjakerho- ja näköispainokset ennen kuin maksat. Jos kirjan hinta on yli 200 €, pyydä myyjältä kirjallinen kuvaus kunnosta ja painostiedoista. Vakavasti otettava antikvariaatti antaa sen pyytämättä.