Vanhat lääkintävälineet ja apteekkiesineet keräilyssä

Vanhat lääkintävälineet ja apteekkiesineet keräilyssä

Vanhat lääkintävälineet ja apteekkiesineet keräilyssä kiinnostavat yhä useampaa sisustajaa ja keräilijää, ja usein kohteet löytyvät yllättäen kuolinpesän ullakolta tai maalaislääkärin jäämistöstä. Ruskea lasipurkki hiotulla tulpalla, messinkinen mortteli tai nahkaan sidottu kirurgin instrumenttikotelo voi olla arvoltaan 20 € tai 2 000 €. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä kannattaa kerätä, miten aitous ja ikä tunnistetaan, mihin hintoihin kannattaa varautua ja mitä turvallisuus- ja lakiasioita vanhoihin lääkintäesineisiin liittyy.

Mitä apteekkiesineisiin ja lääkintävälineisiin luetaan

Keräilijät jakavat alan karkeasti kahteen ryhmään. Apteekkiesineitä ovat rohdos- ja säilytyspurkit, lääkepullot, morttelit, apteekkivaa’at punnuksineen, pillerikoneet, tinktuurapullot ja reseptikirjat. Lääkintävälineitä taas ovat lääkärin ja kirurgin instrumentit, suoneniskulansetit, kuppaussarvet, stetoskoopit, hammaslääkärin työkalut ja lääkärinlaukut.

Suomalaisessa aineistossa painottuu 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alkupuoli. Apteekkien kalusteita ja purkkeja purettiin erityisesti 1950-1970-luvuilla, kun apteekit modernisoitiin ja valmislääkkeet syrjäyttivät apteekissa valmistetut rohdokset. Siksi markkinoilla liikkuu yllättävän paljon kokonaisia sarjoja, jotka ovat päätyneet farmaseuttien suvuille.

Turun Apteekkimuseo ja Qwenselin talo sekä yliopistojen lääketieteen historian kokoelmat ovat hyviä vertailukohtia. Museokäynnin jälkeen silmä erottaa aidon 1800-luvun rohdospurkin uudesta sisustusjäljitelmästä huomattavasti paremmin.

Rohdospurkit, lääkepullot ja morttelit – tunnistaminen

Kokenut asiantuntija katsoo lasipurkista ensin pohjan ja tulpan. Vanhassa suussa puhalletussa lasissa pohjassa on usein irrotuskohdan arpi tai epätasainen kuvio, ja lasin seassa näkyy pieniä ilmakuplia. Hiottu lasitulppa on sovitettu juuri omaan purkkiinsa, joten sen pitää istua tiiviisti. Löysästi heiluva tulppa kertoo usein, että pari on koottu myöhemmin.

Etiketit ovat arvon kannalta ratkaisevia. Lasiin poltettu tai maalattu latinankielinen nimi, kuten ”Tinct. Valerianae” tai ”Ol. Ricini”, nostaa hintaa selvästi verrattuna tyhjään purkkiin. Paperietiketeissä kannattaa tarkistaa, että kirjasintyyppi ja paperin kellastuminen ovat linjassa purkin iän kanssa. Uudelleen painetut ”vanhat” etiketit ovat yleisiä.

Kobolttisiniset ja syvänvihreät pullot, joiden kyljessä on kohokuviota tai uurteita, olivat usein myrkkypulloja. Uurteiden tarkoitus oli, että sisällön tunsi kosketuksella myös pimeässä. Nämä ovat kansainvälisesti haluttuja, mutta niitä on myös valmistettu runsaasti uustuotantona.

Morttelit tehtiin messingistä, pronssista, valuraudasta, posliinista tai kivestä. Aidossa vanhassa messinkimorttelissa sisäpinta on kulunut survimesta sileäksi ja epätasaiseksi, kun taas jäljitelmä on sisältäkin tasaisen valuhiekan karhea. Painava pronssimortteli, jossa on valettu vuosiluku tai omistajan nimikirjaimet, on alan haluttuja kohteita.

Lääkärin ja kirurgin instrumentit

Instrumenteissa arvoa määrittävät valmistajan leima, kokonaisuus ja kotelo. 1800-luvun kirurgisissa työkaluissa kahvat olivat usein eebenpuuta, luuta tai norsunluuta, ja terissä on tekijän leima. Saksalaiset, brittiläiset ja ranskalaiset valmistajat ovat vahvasti edustettuina myös Suomessa, sillä kotimaista instrumenttivalmistusta oli vähän.

Täydellinen amputaatio- tai ruumiinavaussetti alkuperäisessä samettivuoratussa puukotelossa on aivan eri hintaluokassa kuin irtonaiset osat. Jokaisella instrumentilla on kotelossa oma muotoiltu syvennyksensä, joten puuttuvat kappaleet näkee heti. Puuttuva sahanterä tai yksi veitsi voi pudottaa hintaa kolmanneksella.

Arki-antiikkia tällä alalla ovat suonenisku- ja kuppausvälineet, jotka olivat Suomessa yleisiä vielä 1900-luvun alussa. Kuppaussarvia ja messinkisiä jousilansetteja löytyy maaseudun kuolinpesistä, ja niiden hinta on tyypillisesti 40-200 €.

Hintaluokat suomalaisilla markkinoilla

Hinnat vaihtelevat paljon kunnon ja kokonaisuuden mukaan. Suuntaa antavat haarukat:

Tavallinen ruskea tai kirkas apteekkipullo 5-30 €, hiotulla tulpalla ja poltetulla etiketillä 40-150 €.
Posliininen tai fajanssinen rohdospurkki 1800-luvulta 100-500 €, yhtenäinen sarja huomattavasti enemmän.
Messinki- tai pronssimortteli survimineen 80-400 €.
Apteekkivaaka alkuperäisessä kotelossa punnuksineen 150-700 €.
Kirurginen instrumenttisetti puukotelossa 300-3 000 €, poikkeusharvinaisuudet yli tämän.

Irtonaiset instrumentit ja tyhjät pullot liikkuvat paljon Tori.fi:ssä ja pienissä huutokaupoissa. Kokonaiset apteekin kalustot ja museotasoiset setit päätyvät useammin Hagelstamin tai Bukowskisin kaltaisiin taloihin, ja niiden hinta-arvio kannattaa teettää erikseen. Tarkempaa tietoa siitä, miten arviointi käytännössä etenee, löytyy oppaasta antiikin arvioinnista asiantuntijalta.

Turvallisuus ja lainsäädäntö – asiat, joita ei saa ohittaa

Suljettu vanha lääkepullo ei ole pelkkä koriste-esine. Sisällä voi olla elohopeayhdisteitä, arseenia, strykniiniä, oopiumtinktuuraa tai kloroformia. Ammattilainen ei avaa sinetöityä pulloa, ei haistele sisältöä eikä kaada sitä viemäriin. Vanhat lääkejäämät voi viedä apteekkiin, joka ottaa ne vastaan maksutta.

Elohopeaa sisältävien mittalaitteiden myyntiä kuluttajille on EU:ssa rajoitettu, mutta riittävän vanhoja laitteita koskee antiikkipoikkeus. Ennen elohopeakuumemittarin tai -verenpainemittarin myymistä kannattaa varmistaa sen ikä ja tarkistaa voimassa olevat säännöt.

Norsunluu- ja kilpikonnankuorikahvaiset instrumentit kuuluvat CITES-sääntelyn piiriin. Kotimaassa omistaminen on yleensä ongelmatonta, mutta kauppa ja varsinkin vienti EU:n ulkopuolelle voi vaatia todistuksen esineen iästä ja alkuperästä.

Yleisimmät virheet keräilyssä

Ensimmäinen virhe on kiillottaminen. Messinkimorttelin tai vaa’an tasainen tumma patina on osa arvoa, ja hiomalla kiiltäväksi kohteen hinta voi pudota puoleen. Kevyt puhdistus pehmeällä liinalla riittää, ja vaativammat työt kuuluvat konservaattorille.

Toinen virhe on sarjan hajottaminen. Perinnönjaossa purkkisarja jaetaan helposti sisarusten kesken kahdeksi tai kolmeksi kappaleeksi kullekin. Kahdentoista yhtenäisen purkin sarja on keräilijälle selvästi arvokkaampi kuin samat purkit erikseen myytynä.

Kolmas virhe on uustuotannon ostaminen vanhana. Italialaistyyliset albarello-purkit, ”Poison”-pullot ja koristeelliset ”vanhat” morttelit ovat sisustusliikkeiden vakiotuotteita. Ne eivät ole huonoja esineitä, mutta niistä ei pidä maksaa antiikin hintaa. Yleisimmistä merkeistä kerrotaan tarkemmin oppaassa antiikin väärennösten tunnistuksesta.

Myytti: kaikki vanha apteekkitavara on arvokasta

Yleinen käsitys on, että jokainen apteekista peräisin oleva esine on rahanarvoinen. Todellisuudessa 1900-luvun puolivälin koneellisesti valmistettuja ruskeita pulloja on liikkeellä kymmeniä tuhansia, ja niiden arvo jää muutamaan euroon. Arvo syntyy iästä, käsityöstä, etiketistä, harvinaisuudesta ja alkuperästä – esimerkiksi tiedosta, että sarja on peräisin tietystä suomalaisesta apteekista.

Toisaalta poikkeuksiakin on: yksittäinen paikallisen apteekin nimellä kohokuvioitu pullo voi kiinnostaa paikallishistorian keräilijää selvästi enemmän kuin sen materiaali antaisi olettaa. Kuolinpesää läpikäyvän kannattaa siksi pyytää arvio ennen kuin mitään heitetään pois. Käytännöstä kerrotaan lisää artikkelissa kuolinpesän antiikin ostosta ja arvon selvityksestä.

UKK

Mistä tunnistan, onko apteekkipurkki aidosti vanha?
Tarkista pohjan irrotusarpi, ilmakuplat lasissa, tulpan istuvuus ja etiketin tekotapa. Poltettu tai maalattu latinankielinen etiketti ja käytön jäljet pohjassa viittaavat aitoon vanhaan purkkiin.

Saako vanhoja lääkepulloja myydä sisältöineen?
Ei pidä. Lääkkeiden myynti on luvanvaraista, ja vanha sisältö voi olla vaarallista. Toimita sisältö apteekkiin hävitettäväksi ja myy pullo tyhjänä.

Kannattaako kirurgisen setin puuttuvia osia täydentää?
Ajanmukaisilla, saman valmistajan osilla täydentäminen voi olla järkevää, kunhan se kerrotaan ostajalle avoimesti. Eri valmistajan tai uudemman ajan osat laskevat setin uskottavuutta.

Viimeinen vinkki keräilijälle

Kokoelma kannattaa rajata, esimerkiksi suomalaisten apteekkien nimellä merkittyihin pulloihin, morttelirakenteisiin tai yhden lääketieteen alan instrumentteihin. Rajattu ja dokumentoitu kokoelma on helpompi arvioida, myydä ja vakuuttaa. Kirjaa jokaisen esineen alkuperä, ostopaikka ja hinta heti hankinnan yhteydessä. Kymmenen vuoden päästä tällä tiedolla on yhtä paljon arvoa kuin esineellä itsellään.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista