Rut Brykin ja Ulla Procopén keramiikka Arabialla kuuluu kotimaisen keramiikan tunnetuimpiin ja samalla useimmin väärin arvioituihin kokonaisuuksiin. Kuolinpesää tyhjentävä saattaa löytää kaapista kymmeniä Ruska-astioita ja seinältä pienen lasitetun reliefin, eikä tiedä, kumpi niistä on taloudellisesti merkittävämpi. Tämä artikkeli auttaa erottamaan kahden suunnittelijan tuotannon, tunnistamaan aidot kappaleet ja asettamaan niille realistisen hintatason.
Kaksi suunnittelijaa, kaksi eri maailmaa
Bryk ja Procopé työskentelivät samassa tehtaassa Helsingin Arabianrannassa, mutta heidän työnsä olivat lähes vastakohtia. Rut Bryk (1916-1999) tuli Arabian taideosastolle 1942. Hän teki uniikkeja taide-esineitä, kuten reliefejä, laattoja ja koristevateja. Ulla Procopé (1921-1968) suunnitteli teollisia käyttöastioita, joita valmistettiin satojatuhansia kappaleita.
Ero näkyy suoraan hinnoissa. Brykin pieni lasitettu laatta voi olla arvokkaampi kuin koko kaapillinen Procopén astioita. Toisaalta Procopén astiat ovat keräilijöiden keskuudessa niin haluttuja, että ehjä ja yhtenäinen astiasto käy kaupaksi nopeasti missä tahansa antiikkikaupassa Helsingistä Ouluun.
Rut Brykin taidekeramiikan tunnusmerkit
Brykin tyyli on helppo tunnistaa, kun sen kerran oppii. Tunnusomaista on paksu, kiiltävä ja syväsävyinen lasite, joka on rajattu kohokkain viivoin pieniksi alueiksi. Pinta muistuttaa emalia tai lasimaalausta. Aiheina ovat linnut, perhoset, kukat, kaupunkinäkymät ja uskonnolliset hahmot, ja myöhemmästä tuotannosta tunnetaan abstraktit, geometrisista laattamoduuleista kootut seinäteokset.
Brykin kansainvälinen asema vahvistui, kun hän voitti Grand Prix’n Milanon triennaalissa 1951. Kiinnostus hänen tuotantoaan kohtaan kasvoi uudelleen satavuotisjuhlavuoden 2016 jälkeen, ja sen jälkeen hinnat ovat pysyneet korkealla myös pohjoismaisissa huutokaupoissa.
Kokenut arvioija kääntää teoksen ensin ympäri. Taustassa tai pohjassa on tavallisesti käsin kaiverrettu signeeraus Bryk tai Rut Bryk sekä Arabian merkintä. Painettu tehdasleima ilman käsin tehtyä signeerausta on syy tarkistaa kappale tarkemmin. Toinen tarkistettava asia on lasitteen kunto: Brykin paksu lasite halkeilee helposti iskusta, ja ammattimaisestikin korjatut kohdat erottuvat UV-valossa.
Hintataso vaihtelee paljon. Pienet laatat ja koristelautaset maksavat yleensä 300-1 500 €, keskikokoiset reliefit 2 000-6 000 €, ja suurista, merkittävistä teoksista maksetaan Bukowskisilla ja Hagelstamilla yli 10 000 €. Koko vaikuttaa hintaan, mutta aihe ja lasitteen syvyys vaikuttavat usein vielä enemmän.
Ulla Procopén astiastot keräilijän silmin
Procopé suunnitteli Arabialle 1948-1967, ja hänen tunnetuimmat työnsä ovat arkiastioita. Tulenkestävä Liekki (1957) tehtiin uunista pöytään -käyttöön. Ruskea Ruska tuli tuotantoon 1960-luvun alussa, ja sitä on lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa, jossa on asuttu 1970-luvulla. Käsin maalattu sininen Valencia on näistä keräilijöiden arvostetuin.
Ruskan lasitteen sävy vaihtelee polttokerran mukaan vaaleasta kanelinruskeasta lähes mustaan. Siksi kaksi samana vuonna valmistettua kuppia voivat näyttää eri sarjoilta. Ruskan keräilijähinnoittelu perustuu enemmän harvinaisiin muotoihin kuin sävyyn. Mukit maksavat 10-25 €, kun taas kannellisista vuoista ja suurista vadeista saatetaan maksaa 60-150 €.
Valencian kobolttisininen koriste on maalattu jokaiseen kappaleeseen käsin, minkä takia sen arvo on omaa luokkaansa. Kulhot maksavat yleensä 30-100 €, ja suuret vadit sekä harvinaisemmat kannut 100-300 €. Pohjamerkintöjen tulkinnassa auttaa artikkeli Faenzan ja Valencian tunnistamisesta.
Myytti: Valencian pohjan nimikirjaimet ovat Procopén
Moni myyjä kertoo Tori.fi-ilmoituksessa, että kulhossa on ”suunnittelijan oma signeeraus”. Väite ei pidä paikkaansa. Valencian pohjassa olevat käsin maalatut nimikirjaimet tai merkit kuuluvat Arabian koristemaalarille, joka maalasi kyseisen kappaleen. Procopé suunnitteli kuvion, mutta ei maalannut tuotantokappaleita.
Maalarin merkki on silti hyödyllinen, koska sen avulla kappaleen voi joskus ajoittaa ja yhdistää samaan sarjaan kuuluvia astioita. Kovin paljon se ei kuitenkaan nosta hintaa. Jos myyjä pyytää Valencia-kulhosta 400 € ”Procopén signeerauksen” perusteella, ostajan kannattaa jättää kauppa tekemättä.
Yleisimmät virheet arvioinnissa
Kuolinpesissä ja kirpputoreilla toistuu kolme virhettä. Ensimmäinen on se, että kaikkea lasitettua taidekeramiikkaa pidetään Brykin työnä. Arabian taideosastolla työskenteli samaan aikaan useita taiteilijoita, kuten Birger Kaipiainen, Friedl Holzer-Kjellberg ja Kyllikki Salmenhaara. Kaipiaisen helmikoristeiset vadit ja Brykin reliefit sekoitetaan usein toisiinsa, vaikka ne eroavat tekniikaltaan selvästi. Lisää aiheesta kertoo artikkeli Kaipiaisen arvokohteista.
Toinen virhe on astiaston pilkkominen. Kokonainen 12 hengen Valencia- tai Ruska-astiasto myy kokonaisuutena usein paremmin kuin yksittäiset kappaleet erikseen, ja ostajien löytäminen kymmenille yksittäisille lautasille vie kuukausia.
Kolmas virhe koskee kuntoa. Astianpesukone himmentää Ruskan lasitteen ajan myötä ja kuluttaa reunoja. Asiantuntija käy jokaisen kappaleen reunat läpi sormella, koska pienet lohkeamat huomaa paremmin tunnustelemalla kuin katsomalla. Jos lautasessa on lohkeama, se laskee lautasen arvon lähes nollaan, vaikka kyseessä olisi harvinainen malli.
Näin arvioit kuolinpesän Arabia-keramiikan
Ammattilainen etenee tavallisesti seuraavassa järjestyksessä:
1. Erottele taide-esineet käyttöastioista ennen kuin mitään myydään.
2. Kuvaa jokaisen taide-esineen etupuoli, tausta ja signeeraus tarkasti.
3. Laske astiastot sarjoittain ja kirjaa lohkeamat ja säröt.
4. Vertaa huutokauppatalojen toteutuneita hintoja, älä pyyntihintoja.
5. Pyydä uniikeista teoksista kirjallinen arvio, ennen kuin otat vastaan kokonaistarjouksen.
Perinnönjaossa ja perintöverotuksessa kyse on käyvästä arvosta eli siitä, mitä esineestä todennäköisesti saataisiin myytäessä. Pyyntihinta ei kelpaa perusteeksi. Brykin reliefin kohdalla ero optimistisen arvion ja todellisen huutokauppatuloksen välillä voi olla useita tuhansia euroja, joten kirjallinen arvio on hyödyllinen myös verottajaa varten.
Kaikkea keramiikkaa ei kannata viedä antiikkikauppaan. Uudet Arabia-astiat kuuluvat tavallisiin sisustusliikkeisiin, ja Arabian 2000-luvulla uudelleen tuottamat klassikot ovat käyttöesineitä eivätkä keräilykohteita. Antiikkikauppias on oikea taho silloin, kun kappale on vanha, signeerattu tai poistunut tuotannosta.
UKK
Miten erotan Rut Brykin aidon teoksen jäljitelmästä?
Aidossa teoksessa on käsin kaiverrettu signeeraus ja Arabian merkintä, ja lasite on paksu ja syvä sekä rajattu kohoviivoin. Jos olet epävarma, vie teos arvioitavaksi Bukowskisille, Hagelstamille tai keramiikkaan erikoistuneelle antiikkikauppiaalle.
Onko Ruska-astiasto arvokas?
Yksittäiset Ruska-astiat ovat arki-antiikkia, ja niiden hinnat ovat yleensä 10-40 €. Kokonaiset astiastot ja harvinaiset muodot, kuten suuret kannelliset vuoat, nostavat kokonaisarvon useisiin satoihin euroihin.
Kestääkö Valencia-astia astianpesukoneen?
Lasitteen alle maalattu koriste kestää konepesua kohtuullisesti, mutta vuosien käytössä pinta himmenee ja reunat kuluvat. Keräilijälle myytävät kappaleet kannattaa pestä käsin.
Lopuksi: tunnista ero ennen kuin myyt
Brykin ja Procopén keramiikkaa yhdistää Arabia, mutta arvioinnin kannalta ne kuuluvat eri luokkiin. Brykin teoksia käsitellään taiteena, jolloin signeeraus, aihe ja lasitteen kunto ratkaisevat hinnan. Procopén astioita käsitellään keräilyastioina, jolloin sarjan yhtenäisyys ja ehjät reunat ovat tärkeimpiä. Jos kuolinpesästä löytyy molempia, myy astiastot kokonaisuutena ja pyydä taide-esineistä erillinen arvio.