
Huutokaupan lähtöhinta, vasarahinta ja ostajan provisio ovat kolme eri lukua. Niiden sekoittaminen on yksi tavallisimmista syistä, miksi ensikertalainen maksaa enemmän kuin aikoi tai myyjä saa vähemmän kuin odotti. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä kukin termi tarkoittaa, miten lopullinen hinta lasketaan ja mihin kokenut huutaja kiinnittää huomiota ennen ensimmäistäkään tarjousta. Kun nämä ovat selvillä, Arabian Ruska-sarjan, Wirkkalan lasin tai kustavilaisen lipaston todellisen hinnan voi laskea etukäteen eikä vasta laskun tullessa.
Lähtöhinta ja arviohinta eivät kerro samaa asiaa
Lähtöhinta on summa, josta huutaminen alkaa. Moni suomalainen huutokauppatalo käyttää lisäksi arviohintaa eli asiantuntijan näkemystä siitä, mihin kohteen odotetaan päätyvän. Arvio voi olla yksittäinen luku tai haarukka, esimerkiksi 300-500 €.
Kolmas käsite on minimihinta tai pohjahinta. Se on myyjän ja talon sopima alaraja, jonka alle kohdetta ei myydä. Minimihinta on yleensä salainen. Jos huudot jäävät sen alle, kohde jää myymättä, vaikka saliin olisi tullut tarjouksia.
Lähtöhinta asetetaan usein tarkoituksella matalaksi, jotta huutaminen lähtisi liikkeelle. Verkkohuutokaupoissa ja pienemmissä maakuntien huutokaupoissa näkee yhden euron lähtöhintoja, eikä se tarkoita, että kohde olisi arvoton tai että sen saisi muutamalla eurolla.
Vasarahinta – summa, jolla kohde myydään
Vasarahinta on viimeinen hyväksytty tarjous, jolla meklari lyö kohteen myydyksi. Tämä luku näkyy tulosluetteloissa, ja keräilijät käyttävät sitä vertailuhintana. Kun joku kertoo Timo Sarpanevan Orkidea-maljakon menneen 400 eurolla, hän puhuu lähes aina vasarahinnasta.
Ostaja ei kuitenkaan maksa pelkkää vasarahintaa. Tähän perustuu alan sitkein väärinkäsitys.
Ostajan provisio ja muut lisäkulut
Ostajan provisio on prosenttiosuus, jonka huutokauppatalo lisää vasarahinnan päälle. Suomessa se on tyypillisesti noin 20-27 % vasarahinnasta. Tarkka prosentti ja se, sisältyykö arvonlisävero siihen vai lisätäänkö se erikseen, vaihtelevat talon ja joskus myös kohteen mukaan. Bukowskis ja Hagelstam & Co julkaisevat ehtonsa verkkosivuillaan, ja ne kannattaa lukea aina ennen huutamista, koska ehdot muuttuvat ajoittain.
Provision lisäksi laskulle voi tulla muita kuluja:
Verkkohuutomaksu – osa alustoista perii lisäprosentin, jos huudat netin kautta.
Taiteilijan jälleenmyyntikorvaus – koskee taideteoksia, joiden tekijä elää tai on kuollut alle 70 vuotta sitten. Korvaus peritään, kun myyntihinta ylittää laissa määritellyn rajan, ja alimmassa hintaluokassa se on 4 %.
Toimitus ja pakkaus – lasin ja keramiikan pakkaus maksaa usein 15-40 €, huonekalun kuljetus Helsingistä Ouluun helposti 150-400 €.
Säilytysmaksu – jos kohdetta ei noudeta sovitussa ajassa, talo voi alkaa periä päiväkohtaista maksua.
Esimerkkilaskelma: mitä Kanto-vati todella maksaa
Oletetaan, että Tapio Wirkkalan Kanto-vati myydään 600 euron vasarahintaan ja ostajan provisio on 25 %. Provisio on 150 €, ja kokonaissumma 750 €. Jos ostaja ei pääse paikalle Helsinkiin ja tilaa vadin postitse Tampereelle, pakkaus ja kuljetus lisäävät summaan vielä noin 30-50 €.
Kaikkiaan maksettavaa on siis noin 790 €, vaikka tulosluettelossa lukee 600 €. Ero on yli 30 %. Ammattilainen laskee tämän etukäteen ja asettaa itselleen maksimihuudon, joka on oma kipuraja jaettuna luvulla 1,25 (tai talon provision mukaan). Jos vadista on valmis maksamaan enintään 800 € kaikkineen, viimeinen huuto on noin 600-620 €.
Myyjän näkökulma: provisio leikkaa myös toisesta päästä
Kuolinpesää hoitava omainen näkee asian toisin päin. Myyjältä peritään myyjän provisio, joka on usein 10-20 % vasarahinnasta. Lisäksi voi tulla kuvaus-, luettelointi- ja vakuutusmaksuja sekä palautusmaksu, jos kohde jää myymättä.
Kun biedermeier-lipasto myydään 1 200 euron vasarahintaan ja myyjän provisio on 15 %, myyjälle jää 1 020 € ennen muita kuluja. Ostaja on samaan aikaan maksanut noin 1 500 €. Huutokauppatalon osuus kaupasta on siis lähes 500 €, mikä on korvaus asiantuntijuudesta, markkinoinnista ja ostajakunnasta.
Arki-antiikissa, eli 50-500 euron kohteissa, kiinteät maksut voivat syödä suuren osan tuotosta. Silloin myynti antiikkiliikkeelle, kokonaisuutena kuolinpesän ostajalle tai Tori.fi:n kautta voi olla järkevämpi vaihtoehto. Vaihtoehtoja käydään läpi tarkemmin artikkelissa kuolinpesän antiikin välityksestä ja arvon selvityksestä.
Yleisimmät virheet huutokaupassa
Vasarahinnan käyttäminen budjettina. Tavallisin virhe. Ostaja asettaa rajaksi 1 000 €, huutaa siihen asti ja saa laskun, joka on 1 250-1 300 €.
Arviohinnan pitäminen kattona. Arvio on talon näkemys, ei lupaus. Kysytyt designklassikot, kuten Artekin Paimio-tuoli tai Oiva Toikan harvinaisemmat linnut, voivat ylittää arvion kaksin- tai kolminkertaisesti. Toisaalta tavallinen 1900-luvun alun talonpoikaiskaappi voi jäädä alle arvion, jos salissa ei sinä päivänä ole kiinnostuneita.
Kunnon jättäminen tarkistamatta. Huutokaupassa kohteet myydään yleensä siinä kunnossa kuin ne ovat. Kuvissa ei näy liimattua jalkaa tai lasin hiottua reunaa. Kokenut ostaja käy ennakkonäytössä tai pyytää kuntoraportin ennen kuin huutaa.
Myytti: halpa lähtöhinta tarkoittaa halpaa kauppaa
Matala lähtöhinta on markkinointikeino. Se houkuttelee seuraajia ja saa kilpailun käyntiin. Arvokkaat kohteet nousevat silti markkinahintaansa, koska huutajia on useita.
Poikkeuksiakin on. Pienissä maakuntahuutokaupoissa, esimerkiksi Pohjois-Suomessa tai Itä-Suomessa arki-iltana, kiinnostuneita voi olla salissa vain muutama. Silloin hyvä kohde voi todella mennä halvalla. Tällaiset löydöt ovat kuitenkin harvinaisia, eikä niiden varaan kannata rakentaa ostostrategiaa. Kun huutokaupassa on verkkohuuto, ostajia on yleensä koko maasta ja usein ulkomailtakin.
Kuluttajien välinen kauppa Tori.fi:ssä toimii eri logiikalla: siellä ei ole provisioita, mutta ei myöskään asiantuntijan tunnistusta, kuntoraporttia tai talon vastuuta aitoudesta. Huutokauppatalo ottaa vastuun luettelotiedoistaan, ja osa provisiosta on maksua juuri siitä.
Näin valmistaudut ennen huutoa
Ammattilainen aloittaa lukemalla huutokaupan ehdot. Sieltä selviävät provisioprosentti, verkkohuutomaksut, maksuaika ja noutoaika. Seuraavaksi kannattaa katsoa saman talon aiemmat tulokset vastaavista kohteista, jolloin näkee, miten arviot ja toteutuneet vasarahinnat suhteutuvat toisiinsa.
Kun kokonaisbudjetti on päätetty, siitä lasketaan maksimihuuto. Ennakkotarjouksen voi jättää etukäteen, jos ei pääse seuraamaan huutoa. Talojen käytännöistä kerrotaan lisää artikkeleissa Bukowskisin käytännöistä ostajalle ja Hagelstamin huutokaupoista keräilijälle.
UKK
Sisältääkö ostajan provisio arvonlisäveron?
Se riippuu talosta ja kohteesta. Osa taloista ilmoittaa provision ALV:n kanssa, osa lisää veron erikseen. Tarkistus kannattaa tehdä huutokauppaehdoista ennen huutamista, koska ero voi olla useita prosenttiyksiköitä.
Voiko ostajan provisiosta neuvotella?
Yksittäinen ostaja ei yleensä voi. Myyjän provisiosta voi sen sijaan joskus neuvotella, etenkin jos myytävänä on arvokas kokonaisuus, kuten laaja kuolinpesän kokoelma.
Miksi kohde jäi myymättä, vaikka siitä huudettiin?
Todennäköisimmin huudot eivät ylittäneet myyjän salaista minimihintaa. Talo voi tarjota kohdetta myöhemmin jälkimyynnissä tai uudessa huutokaupassa alemmalla minimillä.
Laske kokonaishinta ennen ensimmäistä huutoa
Lähtöhinta aloittaa huutamisen, vasarahinta päättää sen ja ostajan provisio kertoo, mitä kohde todella maksaa. Kun provisio, mahdolliset verkkomaksut ja kuljetus lasketaan mukaan jo ennen huutokauppaa, ikäviä yllätyksiä ei tule. Käytännön sääntö on yksinkertainen: jaa oma kipurajasi luvulla 1,25-1,3 ja pysy siinä, vaikka sali kuumenisi.