Birger Kaipiaisen keramiikka Arabialla kiinnostaa sekä keräilijöitä että kuolinpesää läpikäyviä omaisia, jotka löytävät kaapista helmikoristeisen lintuveistoksen tai violetin hedelmälautasen eivätkä tiedä, onko kyseessä sarjatuote vai uniikki taideteos. Birger Kaipiaisen keramiikan arvo vaihtelee kymmenistä euroista kymmeniin tuhansiin. Siksi kannattaa tunnistaa ensin, mihin ryhmään esine kuuluu. Tässä artikkelissa käydään läpi tärkeimmät arvokohteet, signeeraukset ja hintatasot sekä yleisimmät virheet.
Kuka Birger Kaipiainen oli ja miksi hänen työnsä ovat arvokkaita
Birger Kaipiainen (1915-1988) tuli Arabian taideosastolle 1930-luvun lopulla ja työskenteli siellä lähes koko uransa. Vuosina 1954-1958 hän oli ruotsalaisella Rörstrandilla, minkä jälkeen hän palasi Arabialle. Hänen tyylinsä poikkesi selvästi Kaj Franckin funktionalistisesta linjasta. Siinä missä Franck riisui koristeen pois, Kaipiainen lisäsi sitä: helmiä, kukkia, lintuja ja runsaita lasitteita.
Kansainvälistä mainetta tuli muun muassa Milanon triennaaleista. Laajimmin tunnettu yksittäinen teos on Montrealin maailmannäyttelyyn 1967 tehty Orvokkimeri-seinä. Kaipiainen on suomalaisen keramiikan harvoja aidosti kansainvälisiä nimiä Rut Brykin rinnalla, ja hänen uniikkiteoksensa liikkuvat Bukowskisin ja Hagelstamin designhuutokaupoissa säännöllisesti.
Birger Kaipiaisen keramiikan kolme arvoluokkaa
Ammattilainen jakaa Kaipiaisen tuotannon ensimmäiseksi kolmeen ryhmään, koska hintaero niiden välillä on valtava.
Sarjatuotanto, kuten Paratiisi-astiasto. Paratiisi tuli markkinoille 1969 ja on Kaipiaisen tunnetuin sarjatuote. Alkuperäinen tuotanto päättyi 1970-luvulla, ja astiasto palasi tuotantoon 1980-luvun lopulla. Sitä valmistetaan edelleen. Tavallinen Paratiisi-lautanen maksaa käytettynä tyypillisesti 15-50 €, isot tarjoiluvadit ja harvinaisemmat osat 60-200 €. Nämä ovat käyttöesineitä, eivät sijoituskohteita.
Koristelautaset ja pienemmät taideosaston työt. Seinälautaset, pienet reliefit ja koristevadit, joissa on Kaipiaisen käsin tehty signeeraus, maksavat yleensä 300-3 000 € koon, aiheen ja kunnon mukaan. Tähän ryhmään kuuluu paljon 1940-1960-lukujen töitä, joita ostettiin aikoinaan lahjoiksi ja palkinnoiksi.
Helmilinnut ja uniikkiveistokset. Kaipiaisen helmilinnut ovat keramiikkahelmistä ja metallilangasta koottuja lintuveistoksia, ja ne ovat hänen halutuimpia töitään. Pienet linnut myydään huutokaupoissa usein 1 500-5 000 €:lla. Suuret ja hyväkuntoiset yksilöt, varsinkin aiheiltaan harvinaiset, voivat nousta yli 10 000 €:n. Hinnat vaihtelevat paljon huutokaupasta toiseen, joten nämä luvut ovat suuntaa-antavia.
Signeeraus, pohjamerkinnät ja tekniikka
Kokenut arvioija kääntää esineen ensin ympäri. Uniikkiteoksissa ja taideosaston töissä on yleensä käsin kirjoitettu tai kaiverrettu signeeraus, esimerkiksi ”B. Kaipiainen” tai pelkkä ”Kaipiainen”, ja usein myös Arabian merkintä. Sarjatuotteissa, kuten Paratiisissa, on painettu tehtaan leima, jossa voi olla astiaston nimi ja suunnittelijan nimi.
Arabian selkämerkit vaihtelivat vuosikymmenittäin, joten leiman perusteella esineen voi usein ajoittaa likimäärin. Esimerkiksi Wärtsilä-konsernin aikaisissa leimoissa näkyy konsernin nimi. Ajoitus ratkaisee etenkin Paratiisin kohdalla: 1969-1970-lukujen alkuperäiset kappaleet kiinnostavat keräilijöitä enemmän kuin uudet, vaikka ero hinnassa on maltillinen. Lisää Arabian merkinnöistä löytyy artikkelista Arabian klassikoiden Faenza ja Valencia tunnistaminen.
Pelkkä signeeraus ei riitä. Asiantuntija katsoo myös tekniikkaa. Kaipiaisen lasitteet ovat syviä ja kerroksellisia, ja helmilintujen helmet ovat yksitellen muotoiltuja ja lasitettuja, eivät tasakokoisia teollisia helmiä. Metallilangan hapettuminen ja helmien vähäinen kuluminen kertovat iästä. Kirkkaan uusi lanka vanhassa linnussa viittaa korjaukseen.
Myytti: ”Kaikki Kaipiaisen nimellä on arvokasta”
Yleisin väärinkäsitys on, että Kaipiaisen nimi tekisi esineestä automaattisesti arvokkaan. Kuolinpesistä tulee usein myyntiin kokonaisia Paratiisi-astiastoja, ja omaiset odottavat niistä tuhansia euroja. Todellisuudessa 40 osan astiasto myydään yleensä muutamalla sadalla eurolla, koska Paratiisia valmistettiin ja valmistetaan suuria määriä.
Toinen ääripää on yhtä yleinen. Pieni, vaatimattoman näköinen seinälautanen jää huomaamatta, koska siinä ei ole tuttua kuviota. Juuri tällaisissa 1940-1950-lukujen taideosaston töissä voi olla käsin tehty signeeraus ja arvo moninkertainen koko astiastoon verrattuna.
Yleisimmät virheet Kaipiaisen keramiikan ostossa ja myynnissä
Korjattu helmilintu myydään ehjänä. Helmilintujen yleisin vaurio on katkennut tai irronnut helmi, ja korjauksia on tehty vuosikymmenten aikana vaihtelevalla taidolla. Ostajan kannattaa kysyä kuntoraportti ja katsoa lintua kirkkaassa valossa. Korjauksen olemassaolo ei itsessään vie arvoa, mutta sen salaaminen on varoitusmerkki.
Sarjatuote hinnoitellaan uniikkina. Verkkokauppapaikoilla, kuten Tori.fi:ssä, näkee usein Paratiisi-osia tai Kaipiaisen mukaan tehtyjä tuotteita ”taiteilijan työ” -otsikolla. Painettu tehtaan leima tarkoittaa sarjatuotantoa. Käsin tehty signeeraus on eri asia.
Kuolinpesän esineet myydään erikseen ilman arviota. Kun pesässä on yksikin todennäköinen Kaipiaisen uniikkityö, se kannattaa arvioida ennen kuin kokonaisuutta aletaan purkaa. Väärennöksiä tavataan Kaipiaisen kohdalla harvemmin kuin esimerkiksi Aalto-huonekaluissa, mutta myöhempiä jäljitelmiä ja ”Kaipiaisen tyyliin” tehtyjä helmilintuja on liikkeellä. Yleiset tunnusmerkit on koottu artikkeliin antiikin väärennösten tunnistuksesta.
Missä Kaipiaisen arvokohteita kannattaa myydä tai ostaa
Myyntikanava riippuu arvoluokasta. Paratiisi-astiat myyvät hyvin kirpputoreilla, verkossa ja antiikkiliikkeissä, joissa on paljon Arabian vintagea. Helsingin, Turun ja Tampereen liikkeissä Arabian klassikoille on vakiintunut kysyntä.
Helmilinnut ja signeeratut koristelautaset kuuluvat yleensä designhuutokauppaan. Bukowskisin ja Hagelstamin kautta kohde tavoittaa kansainväliset keräilijät, ja hintahistoria jää julkiseksi, mikä helpottaa myöhempiä arvioita. Huutokaupan palkkiot, tyypillisesti noin 15-25 % myyjältä ja erillinen provisio ostajalta, kannattaa laskea etukäteen. Käytännön kulku on kuvattu artikkelissa Bukowskis-huutokauppatalo Suomessa.
Perintöverotuksessa esineelle ilmoitetaan käypä arvo, eli hinta, jonka siitä todennäköisesti saisi myytäessä. Vakuutusarvo tai uuden vastaavan hinta ei ole oikea peruste. Kaipiaisen uniikkiteoksen kohdalla kirjallinen arvio huutokauppatalolta tai antiikkikauppiaalta on hyvä peruste ilmoitukselle.
UKK
Onko Paratiisi-astiasto arvokas?
Yksittäisinä osina Paratiisi on arki-antiikkia: lautaset maksavat käytettynä yleensä 15-50 € ja isot vadit 60-200 €. Alkuperäiset 1969-1970-lukujen kappaleet ovat hieman haluttuja, mutta astiasto ei ole sijoituskohde.
Miten tunnistan aidon Birger Kaipiaisen helmilinnun?
Aidossa linnussa helmet ovat käsin muotoiltuja keramiikkahelmiä, joissa on syvä lasite. Metallilanka on iän myötä hapettunut. Pohjassa tai jalustassa on usein signeeraus tai Arabian merkintä. Varmuuden saa asiantuntija-arviolla tai huutokauppatalon arvioinnilla.
Kannattaako vaurioitunut Kaipiaisen teos restauroida ennen myyntiä?
Yleensä ei. Keräilijät haluavat tietää esineen todellisen kunnon, ja huonosti tehty korjaus voi laskea arvoa enemmän kuin itse vaurio. Teos kannattaa arvioida ensin ja päättää restauroinnista vasta sen jälkeen.
Lopuksi: tunnista ensin, hinnoittele sitten
Birger Kaipiaisen keramiikassa ratkaisevaa on se, mihin ryhmään esine kuuluu: sarjatuotteisiin, signeerattuihin koristetöihin vai uniikkeihin helmilintuihin ja veistoksiin. Painettu leima, käsin tehty signeeraus ja valmistustekniikka kertovat tämän useimmiten jo ennen asiantuntijan arviota. Esineet kannattaa valokuvata pohjamerkintöineen ja tarkistaa vertailuhinnat toteutuneista huutokaupoista. Lopullinen hinta kannattaa sopia vasta tämän jälkeen.