Vanhan Rolex-rannekellon kohdalla ensimmäinen kysymys on lähes aina sama: onko kello aito ja vastaavatko sen osat toisiaan. Tämä artikkeli on tarkoitettu sinulle, jos olet perinyt kellon, harkitset vintage Rolexin ostoa tai mietit kuolinpesästä löytyneen kellon arvoa. Kun osaat lukea referenssinumeron, sarjanumeron, kellotaulun merkinnät ja koneiston, pystyt erottamaan aidon 1960-luvun Datejustin kopiosta ja kokoon kootusta kellosta jo ennen kuin otat yhteyttä asiantuntijaan.
Miksi vintage Rolex on oma markkinansa
Uudet Rolexit myydään valtuutetuissa kelloliikkeissä. Antiikkikauppa ja keräilyyn erikoistunut kellokauppias käsittelevät vanhoja kelloja, joiden arvo määräytyy iän, alkuperäisyyden ja kunnon perusteella eikä listahinnan mukaan.
Vintage-markkinalla puhutaan yleensä ennen noin vuotta 2000 valmistetuista kelloista. Hintahaarukka on leveä. Teräksinen Oyster Perpetual 1002 tai Air-King 5500 maksaa kunnosta riippuen noin 3 000-5 000 €, ja 1960-1970-lukujen Datejust 1601 on suunnilleen samaa luokkaa. Submariner 5513 tai GMT-Master 1675 nousee helposti yli 10 000 euron. Paul Newman -kellotaululla varustetut Daytonat ovat aivan omaa kansainvälistä huutokauppatasoaan.
Suomalaisissa kuolinpesissä vastaan tulee usein kultainen Datejust tai Day-Date, joka on aikoinaan ostettu merkkipäivälahjaksi. Ne ovat yleensä hyvin säilyneitä mutta harvoin huollettuja.
Vintage Rolexin tunnistus askel askeleelta
Kokenut kelloasiantuntija ei aloita kellotaulusta, koska se on helpointa väärentää. Hän aloittaa kotelosta. Tämä järjestys toimii myös maallikolle:
1. Referenssinumero. Kun ranneke irrotetaan, kotelon kiinnikkeiden väliin klo 12:n puolelle on kaiverrettu mallinumero, esimerkiksi 1601 tai 16610. Kaiverrus on terävää ja syvää. Kopioissa se on usein matala, pistemäinen tai syövytetty.
2. Sarjanumero. Vanhoissa kelloissa sarjanumero on klo 6:n puolella kiinnikkeiden välissä. Numerosta saa valmistusvuoden suuntaa. Kuusinumeroiset sarjat juoksevat vuoteen 1987 asti, minkä jälkeen käyttöön tulivat kirjainetuliitteet R, L, E ja niin edelleen. Noin vuodesta 2010 lähtien sarjat ovat olleet satunnaisia. Sarjanumeron on sovittava yhteen referenssin valmistuskauden kanssa.
3. Kellotaulu ja tritium. Noin 1960-luvulta 1990-luvun loppuun käytettiin tritiumia, ja taulun alareunassa lukee silloin ”T SWISS T” tai ”SWISS – T < 25". Pelkkä "SWISS" viittaa myöhempään Luminovaan. Jos 1970-luvun kellossa on Luminova-taulu, kyse on huoltotaulusta tai vaihdetusta osasta. 4. Lasi. Akryylilasi kuuluu useimpiin ennen 1980-lukua valmistettuihin malleihin. Safiirilasi yleistyi 1980-luvulla. Lasiin laserilla kaiverrettu pieni kruunu ja ROLEX-kaiverrus taulun reunarenkaassa ovat 2000-luvun tunnusmerkkejä, joten niitä ei vintage-kellossa kuulu olla.
5. Koneisto. Ammattilainen avaa takakannen ja tarkistaa, että kaliiperi vastaa mallia, esimerkiksi 1570 Datejust 1601:ssä tai 3035 1970-luvun lopun 16000-sarjassa. Koneiston sillassa on oltava Rolexin merkinnät, ja viimeistelyn on oltava tasalaatuista.
Rannekkeessakin on tietoa. 1960-1970-lukujen Oyster- ja Jubilee-rannekkeet tehtiin taitetuista lenkeistä, ja ne ovat keveitä ja hieman kolisevia. Jos vanhassa referenssissä on raskas täyslenkkiranneke, se on joko myöhempi vaihto tai merkki kopiosta.
Myytti: aidon Rolexin sekuntiviisari liukuu täysin tasaisesti
Tämä on sitkeimpiä uskomuksia. Mekaanisen Rolexin sekuntiviisari etenee pieninä askelina, 1570-kaliiperissa 5,5 askelta sekunnissa ja myöhemmissä 28 800 värähdyksen koneistoissa 8 askelta sekunnissa. Nykyaikaiset kopiot käyttävät myös automaattikoneistoja, joten pelkkä ”ei tikitä” ei todista mitään.
Poikkeus on olemassa. Rolex valmisti vuosina 1977-2001 kvartsikäyttöistä Oysterquartzia, jonka sekuntiviisari hyppää sekunnin kerrallaan. Tikittävä Rolex voi siis olla täysin aito.
Toinen yleinen myytti on, että aidossa Rolexissa on aina läpinäkyvä takakansi. Rolex ei käyttänyt sitä tavallisissa malleissaan. Lasinen takakansi vintage-Rolexissa on käytännössä aina merkki kopiosta tai jälkikäteen tehdystä muutoksesta.
Yleisimmät virheet vanhan Rolexin kanssa
Kotelon kiillotuttaminen ennen myyntiä. Perijä haluaa kellon näyttävän uudelta ja vie sen kiillotettavaksi. Kiinnikkeiden terävät viisteet pyöristyvät, eikä menetettyä metallia saa takaisin. Ylikiillotettu Submariner voi menettää keräilijämarkkinalla tuhansia euroja arvostaan, ja naarmuuntunut mutta alkuperäinen kotelo on lähes aina arvokkaampi.
Alkuperäisten osien hävittäminen huollossa. Huollossa tritium-taulu ja -viisarit on usein vaihdettu Luminova-osiin. Jos vanhat osat ovat tallessa, ne kuuluvat kellon mukaan myyntiin. Ilman niitä keräilyarvo laskee selvästi.
Laatikon ja papereiden unohtaminen. Alkuperäinen takuupaperi, kuitti ja laatikko voivat nostaa hintaa kymmeniä prosentteja. Kuolinpesää tyhjentäessä kannattaa käydä läpi myös kirjoituspöydän laatikot ja vanhat kansiot.
Erillinen riski ovat niin sanotut frankenkellot. Ne kootaan aidoista mutta eri kelloista peräisin olevista osista: 1960-luvun kotelo, 1980-luvun koneisto ja uudelleenmaalattu taulu. Jokainen osa voi läpäistä tarkastuksen yksittäin, mutta kokonaisuuden arvo on murto-osa alkuperäisen kellon arvosta.
Arviointi, huolto ja myyntikanava
Kellon mekanismin arviointi noudattaa samoja periaatteita kuin vanhojen taskukellojen mekanismin arviointi: käyntitarkkuus, vetoreservi, kulumat ja aiempien korjausten laatu. Rolexin kohdalla merkitystä on myös sillä, onko huolto tehty valtuutetussa huollossa vai yksityisellä kelloseppällä.
Arvokkaampi kello kannattaa arvioida ennen kuin päätät myyntikanavasta. Antiikin arviointi asiantuntijalta antaa perustan, jonka pohjalta voit verrata kauppiaan tarjousta huutokaupan arvioon. Perintöverotuksessa käytetään käypää arvoa, joten kirjallinen arvio on hyödyllinen myös perunkirjoituksessa.
Tori.fi:n kaltaisessa kuluttajakaupassa kopioiden ja kokoon koottujen kellojen osuus on suuri, ja ostajan suoja on heikko. Huutokauppatalot, kuten Bukowskis ja Hagelstam & Co, tarkistavat kohteet ennen myyntiä, mutta ostajan provisio nostaa loppuhintaa. Kellokauppias tai kelloihin perehtynyt antiikkiliike antaa usein myös takuun käynnille.
UKK
Mistä näen, minä vuonna vanha Rolex on valmistettu?
Valmistusvuoden voi päätellä sarjanumerosta, joka on vanhoissa malleissa kaiverrettu kiinnikkeiden väliin klo 6:n puolelle. Numeroa verrataan julkaistuihin sarjanumerotaulukoihin, ja tulosta tarkennetaan referenssinumeron, rannekkeen leimojen ja takakannen sisäpuolen merkintöjen avulla.
Laskeeko huoltotaulu vintage Rolexin arvoa?
Keräilymalleissa, kuten Submarinerissa ja GMT-Masterissa, laskee selvästi. Arkisemmissa malleissa, kuten Air-Kingissä tai tavallisessa Datejustissa, vaikutus on pienempi. Alkuperäinen taulu kannattaa silti säilyttää, ja sen palauttaminen kelloon voi nostaa arvoa.
Kannattaako vanha Rolex huoltaa ennen myyntiä?
Yleensä ei. Keräilijä haluaa nähdä kellon alkuperäisessä kunnossa ja valita huoltajan itse. Huolto maksaa usein 600-1 200 €, ja jos osia vaihdetaan, kellon arvo voi jopa laskea.
Yhteenveto: alkuperäisyys ratkaisee
Vanhan Rolexin arvo riippuu siitä, kuinka hyvin sen kotelo, koneisto, taulu ja ranneke kuuluvat samaan aikakauteen. Tarkista ensin referenssi- ja sarjanumero, sitten taulun merkinnät ja lopuksi koneisto. Älä kiillota, älä vaihda osia äläkä heitä vanhoja papereita pois ennen kuin asiantuntija on nähnyt kellon. Naarmuinen mutta alkuperäinen Datejust on keräilijälle arvokkaampi kuin kiiltävä kello, jonka historia on kadonnut huollon yhteydessä.