Arabian Faenza ja Valencia ovat suomalaisten kuolinpesien ja kirpputorien yleisimpiä astiasarjoja, mutta niiden tunnistaminen ja arvon arviointi menee usein pieleen. Tämä opas on tarkoitettu keräilijälle, perinnönjakoa hoitavalle ja sisustajalle, joka haluaa tietää, onko kaapissa aito Valencia, Faenza vai jokin muu samannäköinen sarja. Kun tuntee muutaman keskeisen tunnusmerkin, erottaa arvokkaat kappaleet arkiastioista muutamassa sekunnissa.
Valencia – käsinmaalattu koboltinsininen klassikko
Valencian suunnitteli Ulla Procopé, ja sarja tuli markkinoille 1960. Siinä valkoiselle pohjalle on maalattu syvän koboltinsininen kukka- ja lehtiaihe, joka muistuttaa espanjalaista ja välimerellistä keramiikkaa. Valencia kuuluu Arabian pitkäikäisimpiin sarjoihin, ja sitä valmistettiin vuosikymmeniä ennen kuin tuotanto päättyi 2000-luvun alussa.
Valencian tärkein tunnusmerkki on käsinmaalaus. Jokainen kappale on maalattu siveltimellä, joten kaksi samanlaista lautasta ei ole koskaan täysin identtistä. Kokenut arvioija kääntää astian ensin ympäri: pohjassa on Arabian leiman lisäksi maalarin käsin tekemä tunnus, yleensä nimikirjaimet tai lyhyt signeeraus sinisellä.
Pinnalla sininen väri näyttää syvältä ja hieman vaihtelevalta. Siveltimenvedot erottuvat, ja paikoin väri on levinnyt lasitteessa pehmeästi. Tasainen, täysin terävä ja kaikkialla samanpaksuinen sininen viittaa painettuun jäljitelmään.
Faenza – kukkakuvioinen arkisarja 1970-luvulta
Faenza on nimetty italialaisen majolikakaupungin mukaan, ja sen koristelu jatkaa samaa välimerellistä perinnettä. Sarja yleistyi suomalaisissa kodeissa 1970-luvulla, ja sen kukka-aiheista on olemassa eri värisiä versioita. Valenciaan verrattuna Faenza on selvästi arkisempi ja sitä valmistettiin suurempina sarjoina.
Faenzan koristelu on toteutettu painotekniikalla, joka jäljittelee käsinmaalauksen tuntua. Siksi pohjasta ei löydy Valencian kaltaista maalarin signeerausta. Tämä on käytännössä nopein tapa erottaa sarjat toisistaan, jos niitä on sekaisin samassa laatikossa.
Faenzan kuvio on myös säännöllisempi. Kun samankokoisia lautasia asettaa rinnakkain, kukat osuvat lähes täsmälleen samoihin kohtiin. Valenciassa sijainti vaihtelee aina hieman.
Arabia Faenza ja Valencia – tunnistaminen pohjamerkinnöistä
Arabian pohjaleima muuttui vuosikymmenten aikana, ja leiman muodosta voi päätellä astian valmistusajan karkeasti. Varhaisimmissa Valencia-kappaleissa on eri leima kuin 1980- ja 1990-luvun tuotannossa. Keräilijät arvostavat usein varhaisempia kappaleita, koska maalausjälki on niissä tyypillisesti vapaampaa.
Ammattilainen tarkistaa pohjasta järjestyksessä:
– Arabian leima ja sen tyyli, josta näkee valmistusajan
– Sarjan nimi, joka on usein painettu leiman yhteyteen
– Maalarin signeeraus (vain Valenciassa)
– Mahdolliset II-laadun merkinnät, kuten hiottu tai viivattu leima
– Kulumisjäljet pohjarenkaassa, jotka kertovat käytöstä
Hiottu tai yliviivattu leima tarkoittaa, että astia on myyty tehtaalta sekundana. Sellaisen jälleenmyyntiarvo on tavallisesti 30-50 % pienempi kuin ensimmäisen laadun kappaleen.
Yleinen myytti: signeeraus on suunnittelijan nimikirjoitus
Moni myyjä Tori.fi:ssä ilmoittaa Valencia-kulhon olevan ”Ulla Procopén signeeraama”. Se ei pidä paikkaansa. Pohjan käsinkirjoitettu merkintä on sen maalarin tunnus, joka maalasi kyseisen kappaleen Arabian tehtaalla Helsingin Arabianrannassa. Procopé suunnitteli sarjan muodon ja koristeaiheen, mutta ei maalannut tuotantokappaleita.
Signeeraus on silti tärkeä, koska se todistaa kappaleen käsinmaalatuksi. Joillakin keräilijöillä on suosikkimaalareita, ja tietyn maalarin kappaleista maksetaan joskus enemmän. Kyse on kuitenkin keräilijöiden mieltymyksestä eikä mistään yleisestä hinnoittelusäännöstä.
Hintatasot ja mikä nostaa arvoa
Valencian peruslautaset ja kahvikupit myydään antiikkiliikkeissä ja huutokaupoissa tyypillisesti 15-40 euron kappalehintaan. Suuret tarjoiluvadit, kannut, maljakot ja kannelliset astiat ovat harvinaisempia, ja niistä maksetaan usein 80-250 €. Harvinaiset erikoiskappaleet voivat nousta tätäkin korkeammalle, jos kunto on moitteeton.
Faenza on selvästi edullisempaa. Kupit ja lautaset liikkuvat yleensä 5-20 euron hinnoissa, ja isommat vadit ja kulhot 20-60 euron hinnoissa. Hinnoittelu noudattaa samaa logiikkaa kuin muissakin Arabian sarjoissa, kuten Ruska-astiaston keräilijähinnoittelussa: harvinainen muoto ja virheetön kunto ratkaisevat, eivät pelkkä sarjan nimi tai ikä.
Arvoon vaikuttavat eniten lohkeamat reunoissa, lasitteen säröily eli kraklee sekä ruokailuvälineiden jättämät harmaat viirut. Ehjä kuusi hengen Valencia-kattaus on antiikkikauppiaalle kiinnostavampi kokonaisuus kuin kolmekymmentä sekalaista kappaletta, joista puolet on kolhiintuneita. Yleiset periaatteet on kuvattu tarkemmin artikkelissa antiikin hinnoitteluperusteista.
Yleisimmät virheet tunnistamisessa ja myynnissä
Ensimmäinen virhe on sekoittaa Valencia muihin sinivalkoisiin astioihin. Markkinoilla on runsaasti ruotsalaista, saksalaista ja portugalilaista sinivalkoista keramiikkaa, joka näyttää kuvissa samalta. Ilman Arabian leimaa ja maalarin signeerausta kyse ei ole Valenciasta, vaikka myyjä niin väittäisi.
Toinen virhe on astioiden konepesu ennen myyntiä. Käsinmaalattu koriste on lasitteen alla ja kestää kohtuullisesti, mutta toistuva konepesu himmentää lasitteen kiiltoa ja paljastaa hiussäröt. Kuolinpesän astiat kannattaa pestä käsin miedolla astianpesuaineella.
Kolmas virhe on hinnoitella koko erä yksittäisten kappaleiden hinnoilla. Tori.fi:ssä pyydetty hinta ei ole toteutunut kauppahinta. Esimerkiksi 12 Valencia-lautasta ei käy kaupaksi 12 kertaa verkosta löytyneeseen yksittäishintaan, koska tarjontaa on paljon. Kokonaisuuden myynti antiikkikauppiaalle tuottaa usein 40-60 % yksittäisten kappaleiden laskennallisesta jälleenmyyntiarvosta.
Käytännön esimerkki kuolinpesästä
Tyypillinen tilanne syntyy, kun Tampereella tai Turussa tyhjennetään 1960-luvulta asuttua kotia. Astiakaapissa on Valencian kahvikuppeja, Faenza-lautasia ja muutama Kilta-kulho sekaisin. Perilliset olettavat usein, että kaikki ”vanha sininen Arabia” on samanarvoista.
Käytännössä kannattaa ensin lajitella astiat sarjoittain ja kääntää jokainen pohja ylöspäin. Valencian signeeratut kappaleet, erityisesti kannut ja vadit, erotellaan omaksi ryhmäkseen. Faenza ja muut arkisarjat myydään usein parhaiten yhtenä eränä. Samaa lähestymistapaa voi soveltaa myös muihin Arabian sarjoihin, kuten Kaj Franckin Kilta-astiastoon.
UKK
Miten erotan Valencian ja Faenzan toisistaan nopeimmin?
Käännä astia ympäri. Valencian pohjassa on Arabian leiman lisäksi maalarin käsin tekemä signeeraus, Faenzan pohjassa ei ole. Valencian koriste on yksinomaan koboltinsininen, ja siveltimenvedot näkyvät pinnassa.
Onko Valencia-astioiden käyttäminen arjessa turvallista?
Ehjät Valencia- ja Faenza-astiat soveltuvat ruokailukäyttöön. Kraklee- tai lohkeamavaurioisia kappaleita ei kannata käyttää ruoan kanssa, koska vaurioihin kertyy likaa ja kosteutta. Käsinpesu säilyttää lasitteen parhaiten.
Kannattaako Faenza-astioita myydä huutokaupassa?
Yksittäiset Faenza-kappaleet ovat yleensä liian edullisia Bukowskisin tai Hagelstamin kaltaisiin huutokauppataloihin. Paikallinen antiikkikauppa, verkkohuutokauppa tai kokonaisuuden myynti kauppiaalle on käytännöllisempi vaihtoehto.
Muistilista ennen ostoa tai myyntiä
Valencia on käsinmaalattu ja signeerattu, joten sen arvo on selvästi suurempi. Faenza on painokoristeinen arkisarja, jonka keräilyarvo on maltillinen. Tarkista aina pohjaleima, signeeraus, mahdollinen sekundamerkintä ja reunojen kunto ennen kuin sovit hinnasta. Kun epäselviä kappaleita on paljon, antiikin arviointiin erikoistunut kauppias käy erän läpi yleensä nopeasti, ja silloin arvokkaimmat kappaleet eivät huku muiden astioiden joukkoon.