Kuka oli Ilmari Tapiovaara
Ilmari Tapiovaaran design on yksi suomalaisen huonekaluteollisuuden tunnetuimmista nimistä, ja hänen 1950-luvun tuolimalleistaan on tullut kysyttyä keräilyarvo omaavaa vintage-antiikkia niin kotimaassa kuin ulkomailla. Kellastuneen näköinen koivutuoli ullakolla voi olla joko kymmenen euron arkihuonekalu tai satojen eurojen designklassikko – ero ratkeaa usein pohjasta löytyvästä leimasta.
Tapiovaara (1914–1999) aloitti uransa Artekilla 1930-luvun lopulla ja omaksui siellä funktionalismin opit suoraan Alvar Aallon lähipiiristä. Toisin kuin Aalto, joka keskittyi enemmän arkkitehtuuriin ja Artekin klassikoihin, Tapiovaara suuntasi 1950-luvulla teolliseen sarjatuotantoon ja suunnitteli huonekaluja useille eri valmistajille. Tämä hajautettu tuotantohistoria tekee hänen tuotantonsa tunnistamisesta hieman monimutkaisempaa kuin esimerkiksi Alvar Aallon huonekalujen kohdalla, joissa Artek on ollut lähes ainoa valmistaja.
Tunnetuimmat mallit: Domus, Pirkka, Fanett ja Mademoiselle
Domus-tuoli syntyi 1946 Helsingin yliopiston opiskelija-asuntolan Domus Academican kalustukseen, ja sen valmisti Keravan Puuteollisuus. Alkuperäiset Domus-tuolit ovat harvinaisia, ja hyväkuntoisesta kappaleesta maksetaan tänä päivänä 300–600 euroa.
Pirkka-sarja vuodelta 1955 syntyi Laukaan Puulle ja on tunnistettavissa yksinkertaisesta, lähes maalaisromanttisesta rakenteestaan. Pirkka-tuolit liikkuvat 100–250 euron hintahaarukassa, mutta pidemmät Pirkka-penkit ja pöydät nousevat helposti yli 400 euroon, jos puu on koivua eikä myöhempää mäntyversiota.
Fanett-tuoli, jonka Asko toi markkinoille 1956, on Tapiovaaran tuotannosta kaikkein yleisin – sitä valmistettiin kymmeniä vuosia ja miljoonia kappaleita. Juuri tästä syystä tavallinen Fanett-tuoli maksaa käytettynä usein vain 40–90 euroa, vaikka nimi Tapiovaara herättääkin ostajissa turhan suuria hintaodotuksia.
Mademoiselle-lepotuoli on tuotannon harvinaisuus. Se palkittiin Milanon triennaalissa 1951, ja alkuperäisiä, hyväkuntoisia kappaleita myydään huutokaupoissa 800–2 000 euron hintaan riippuen verhoilun aitoudesta ja jalkojen kunnosta.
Miten tunnistat aidon Tapiovaara-tuolin
Kokenut myyjä katsoo ensin istuimen alta löytyvää leimaa tai paperitarraa. Askon tuotteissa on tyypillisesti painettu tai poltettu merkintä valmistajan nimestä ja usein myös vuosikymmenen mukainen mallinumero, kun taas Keravan Puuteollisuuden Domus-tuoleissa merkintä on niukempi ja saattaa löytyä vain rungon liitoskohdasta.
Toinen tunnistuskeino on materiaali ja rakenne. Tapiovaaran 1950-luvun tuolit on lähes poikkeuksetta tehty koivusta, ja istuinosa on usein taivutettua vaneria yhdellä saumattomalla kaarella – jos näet paksun, suoran istuimen tai ilmeisen tehdaslaminaatin, kyseessä on todennäköisesti myöhempi kopio tai täysin eri valmistajan tuote. Patina auttaa myös: aito 1950–60-luvun koivu on vuosikymmenten myötä tummunut tasaisesti kellertäväksi, kun taas keinotekoisesti ”vanhennettu” pinta näyttää usein epätasaiselta.
Yleisimmät virheet Tapiovaara-huonekalujen ostossa
Ostajat sekoittavat kolme asiaa toistuvasti:
Uusintapainos vintage-alkuperäisenä. Artek ja jälkituotantoa tehneet yritykset ovat valmistaneet uusintaversioita esimerkiksi Mademoiselle-tuolista. Nämä ovat laadukkaita, mutta niiden keräilyarvo on murto-osa alkuperäisestä 1950-luvun kappaleesta.
Nimen perusteella hinnoittelu ilman mallin tarkistusta. Fanett-tuolista pyydetään toisinaan 200 euroa pelkästään siksi, että myyjä tietää nimen Tapiovaara – vaikka malli itsessään on tuotannoltaan yleisin ja siksi halvin.
Restauroinnin vaikutuksen aliarviointi. Uudelleenverhoilu väärällä kankaalla tai pintakäsittely väärällä lakalla laskee arvoa enemmän kuin moni ostaja osaa odottaa, koska se häivyttää alkuperäisen valmistustavan jäljet.
Mikä vaikuttaa Tapiovaara-huonekalun keräilyarvoon
Harvinaisuus ratkaisee enemmän kuin pelkkä ikä. Domus- ja Mademoiselle-mallit ovat arvokkaampia kuin Fanett juuri siksi, että niitä valmistettiin murto-osa Fanettin volyymista. Antiikin hinnoitteluperusteet pätevät tässäkin: kunto, alkuperäisyys ja dokumentoitu historia nostavat hintaa enemmän kuin pelkkä valmistusvuosi.
Väri ja verhoilumateriaali vaikuttavat myös yllättävän paljon. Alkuperäinen, tehtaan valitsema kangas tai nahka nostaa hintaa selvästi enemmän kuin myöhemmin lisätty päällinen, vaikka jälkimmäinen olisikin visuaalisesti näyttävämpi.
Mistä ostaa ja mistä myydä
Suomalaiset antiikkikaupat, jotka ovat erikoistuneet 1950–1980-lukujen designklassikoihin, ovat useimmiten paras paikka aloittaa – asiantunteva myyjä osaa erottaa alkuperäisen Askon Fanett-tuolin myöhemmästä versiosta ja hinnoitella sen mukaan. Arvokkaammat, dokumentoidut yksittäiskappaleet, kuten Mademoiselle-lepotuolit tai kokonaiset Domus-sarjat, kannattaa sen sijaan viedä huutokauppaan: Bukowskis-huutokauppatalo on käsitellyt useita Tapiovaara-kohteita, ja huutokauppahistoria toimii samalla arvotodistuksena tuleville ostajille.
Usein kysyttyä Ilmari Tapiovaaran designista
Onko kaikki Ilmari Tapiovaaran suunnittelemat huonekalut arvokkaita?
Ei. Fanett-tuolia valmistettiin miljoonia kappaleita vuosikymmenten ajan, joten sen arvo on tavallisesti 40–90 euroa. Arvokkaimpia ovat harvinaiset, lyhyen tuotantoajan mallit kuten Domus ja Mademoiselle.
Miten erottaa alkuperäisen Tapiovaara-tuolin uusintapainoksesta?
Alkuperäisissä on 1950–60-lukujen valmistajan leima tai tarra istuimen alla, koivurunko ja käsin viimeistelty taivutettu vaneri. Uusintapainoksissa merkinnät viittaavat nykyiseen valmistajaan ja usein modernimpaan tuotantopäivämäärään.
Kannattaako vaurioitunut Tapiovaara-tuoli restauroida ennen myyntiä?
Riippuu vauriosta. Alkuperäisen kankaan tai lakkapinnan säilyttäminen nostaa arvoa, kun taas huolimaton uudelleenverhoilu voi laskea sitä – siksi kannattaa aina arvioida kohde ennen restaurointipäätöstä.
Yhteenveto
Ilmari Tapiovaaran tuotanto tarjoaa suomalaiselle keräilijälle harvinaisen laajan hintahaitarin: samasta suunnittelijasta löytyy sekä 40 euron arkituoleja että 2 000 euron huutokauppaharvinaisuuksia. Ratkaiseva ero ei ole nimi vaan malli, valmistaja ja alkuperäisyys – näiden tarkistaminen pohjamerkinnöistä ja rakenteesta säästää sekä ostajan että myyjän turhilta yllätyksiltä.