Vanhat öljymaalaukset saavat usein huomion, mutta akvarellien ostaminen on aivan oma lajinsa – herkempi tekniikka, erilaiset vauriotyypit ja usein yllättävän vaikea aitouden arviointi. Moni kuolinpesän selvittäjä tai aloitteleva keräilijä törmää seinällä roikkuneeseen maisema- tai muotokuva-akvarelliin, jonka arvo voi vaihdella 20 eurosta useisiin tuhansiin – riippuen täysin tekijästä, kunnosta ja alkuperästä.
Miksi akvarelli on hankalampi arvioida kuin öljymaalaus
Akvarellin pigmentit imeytyvät paperiin, kun taas öljyväri jää kankaan pinnalle paksuna kerroksena. Tämä tekee akvarellista herkemmän valolle, kosteudelle ja UV-säteilylle – haalistuminen on yleisin ja pahin vaurio, jota vastaan ei voi juuri mitään tehdä restauroinnilla.
Kokenut arvioija katsoo ensin paperin kuntoa ennen kuin edes miettii tekijää. Foxing eli ruskeat pilkut, taittumat, vanha teippi kehyksen reunoilla tai haalistunut sininen pigmentti (preussinsininen kärsii pahiten valosta) kertovat säilytysolosuhteista enemmän kuin mikään signeeraus.
Toisin kuin öljymaalausten kohdalla, akvarellin kangaspuiden tai maalauspohjan tutkiminen ei auta – koko todistusaineisto on paperissa itsessään: vesileimat, paperin valmistustapa ja ikääntymisen väri.
Paperin ikä ja alkuperä aitouden todisteena
Ammattilainen aloittaa paperin tarkastelusta valoa vasten. Ennen 1850-lukua valmistettu käsintehty paperi näyttää epätasaisen kuituisen rakenteen ja usein valmistajan vesileiman – tämä on yksi luotettavimmista ajoitustavoista, koska vesileimoja on dokumentoitu kattavasti eurooppalaisista paperitehtaista.
1850-luvun jälkeen yleistynyt konepaperi taas sisältää puumassaa, joka kellastuu ja haurastuu selvästi käsintehtyä puuvilla- tai riepupaperia nopeammin. Jos 1700-luvulle päivätty akvarelli on paperiltaan täysin valkoinen ja joustava, jotain ei täsmää.
Käytännön esimerkki: suomalainen 1920-luvun maisema-akvarelli, joka on maalattu ohuelle, hieman kellastuneelle konepaperille ilman vesileimaa, on aivan tyypillinen ja odotettu löytö – siinä ei ole mitään epäilyttävää. Sen sijaan sama tyylisuunta mutta täysin valkoisella, sileällä paperilla herättää kysymyksiä tekijän ja iän suhteesta.
Signeeraus, tyyli ja tekniikka – kolme tasoa jotka pitää täsmätä
Signeerauksen aitous ei riitä yksinään. Ostaja tekee usein virheen luottamalla pelkkään nimikirjoitukseen, vaikka signeeraus on helpoin osa väärentää tai lisätä jälkikäteen alkuperäiseen mutta nimettömään työhön.
Kolme asiaa pitää täsmätä keskenään:
Signeerauksen tyyli – käsiala ja sen sijoittelu vaihtelevat taiteilijan uran eri vaiheissa, joten pelkkä nimi ei riitä, jos kirjoitustyyli ei vastaa muuta tunnettua tuotantoa.
Maalaustekniikka – siveltimenjälki, värien sekoitustapa ja kuivan/märän tekniikan käyttö ovat taiteilijakohtaisia sormenjälkiä, joita on vaikea jäljitellä täydellisesti.
Aihe ja ajoitus – jos taiteilija tunnetaan merimaisemistaan mutta kohteena on muotokuva ajalta jolloin hän ei vielä ollut aktiivinen, ristiriita on hälytysmerkki.
Suomalaisten 1800–1900-luvun akvarellistien (esimerkiksi maisema- ja kansanelämäaiheisiin erikoistuneiden tekijöiden) tuotannosta löytyy usein luetteloita ja aiempien huutokauppojen myyntitietoja, joita vasten vertailu kannattaa tehdä ennen ostopäätöstä.
Yleisimmät myytit akvarellien arvosta
Yleinen väärinkäsitys on, että akvarelli on aina öljymaalausta halvempi tekniikkana. Tämä ei pidä paikkaansa – tunnetun tekijän akvarelli voi olla arvokkaampi kuin saman taiteilijan heikkolaatuinen öljytyö, koska akvarellitekniikka vaatii virheetöntä jälkeä (korjauksia ei juuri voi tehdä) ja monilta suurilta nimiltä akvarelleja on säilynyt vähemmän.
Toinen myytti on, että kehyksetön tai huonokuntoinen akvarelli on arvoton. Kehys ja passepartout vaihdetaan usein joka tapauksessa asiantuntevassa restauroinnissa, eikä alkuperäinen kehys yleensä vaikuta arvoon läheskään yhtä paljon kuin esimerkiksi huonekalussa.
Yleisimmät virheet ostotilanteessa
Ensimmäinen virhe on akvarellin ostaminen suoraan auringonvalossa roikkuvana nähtynä ilman, että sitä otetaan pois kehyksestä tarkastelua varten. Haalistuminen kehyksen alla peittyvältä alueelta paljastuu vasta kun passepartout irrotetaan – väriero kehyksen alla ja ulkopuolella kertoo suoraan kuinka paljon pigmentti on haalistunut.
Toinen virhe on luottaa pelkkään myyjän suulliseen tietoon tekijästä ilman kirjallista dokumentaatiota tai aiempaa myyntihistoriaa. Kolmas, ja ehkä yleisin, on jättää huomiotta homeen tai kosteusvaurion haju ja merkit – akvarellipaperi on altis mikrobikasvustolle, ja hometahrat voivat levitä myös muihin lähellä säilytettyihin papereihin.
Milloin kannattaa käyttää asiantuntija-arviota
Jos akvarellin epäillään olevan tunnetun tekijän työtä ja hintapyyntö ylittää 500–1000 euroa, ulkopuolinen asiantuntija-arvio maksaa itsensä nopeasti takaisin. Huutokauppatalot kuten Bukowskis ja Hagelstam & Co tekevät ilmaisia alustavia arvioita kuvien perusteella, ja niiden asiantuntijat näkevät päivittäin suuren määrän vastaavia töitä, mikä antaa vertailupohjaa jota yksittäisellä ostajalla ei ole.
Kuolinpesän kohdalla tämä on erityisen tärkeää, koska perintöveroa varten tarvitaan käypä arvo, ei tunnearvoa tai myyjän omaa hinta-arviota. Verottaja voi kyseenalaistaa ilman dokumentaatiota tehdyn arvion, jos kokoelmassa on useita mahdollisesti arvokkaita teoksia.
UKQ – usein kysyttyä akvarellien ostamisesta
Miksi akvarelli haalistuu helpommin kuin öljymaalaus?
Akvarellin pigmentit imeytyvät veden mukana paperin kuituihin ohuena kerroksena ilman öljyn tai sideaineen suojaavaa vaikutusta, joten UV-säteily pääsee vaikuttamaan pigmenttimolekyyleihin suoraan. Erityisesti orgaaniset ja tietyt siniset pigmentit kärsivät nopeasti jatkuvassa valossa.
Voiko haalistuneen akvarellin arvon palauttaa restauroinnilla?
Ei täysin – väripigmenttien häviämistä ei voi korjata, mutta paperin puhdistus, tahrojen poisto ja haponpoisto (deacidification) voivat pysäyttää lisävaurion ja parantaa esteettistä ilmettä sekä säilyvyyttä jatkossa.
Kannattaako akvarelli ostaa ilman signeerausta?
Kyllä, jos tyyli, tekniikka ja ajoitus viittaavat vahvasti tunnistettavaan koulukuntaan tai aikakauteen ja hinta vastaa epävarmuutta – nimettömät mutta laadukkaat 1800-luvun akvarellit ovat usein aliarvostettuja juuri signeerauksen puuttumisen vuoksi.
Yhteenveto ostajalle
Akvarellin ostaminen vaatii eri katsetta kuin öljymaalauksen – paperin ikä, vesileimat ja haalistumisen aste kertovat usein enemmän kuin itse signeeraus. Kokenut ostaja tarkastaa aina teoksen kehyksestä irrotettuna, vertailee tekniikkaa tunnettuun tuotantoon ja pyytää dokumentaatiota ennen kuin maksaa yli muutaman sadan euron summan tuntemattomasta tekijästä.
Kun kyseessä on kuolinpesän kokoelma tai epäilty merkittävä tekijä, ulkopuolinen arvio kannattaa hankkia ennen myyntiä tai perinnönjaon loppuunsaattamista – väärä hinta-arvio näkyy suoraan sekä verotuksessa että lopullisessa kauppahinnassa.